Kyllä äiti tietää !

Eilen oli siskon 3. tutkinnon juhlinnat :) Eli tarjolla oli ihania kakkuja, keksejä ja nameja <3 Tosin itse en ennen ilta yhdeksää kerennyt muuta syödä kuin palan tiikerikakkua .. mutta illalla ja aamulla herkuttelin senkin edestä !

juhlamekko oli kiva :)

Ennen kuin Mona syntyi niin mietin, että miten ihmeessä osaan tulkita milloin vauva haluaa syödä, milloin on väsynyt, huomionkipeä tai vihainen. Luin kaiken maailman kirjoja joissa oli eri neuvoja, mutta tosiaan niinkuin kirjoissa sanotaan, jokainen lapsi on erilainen. Joten eipä ole ollut kirjoistakaan kummoista apua.

Vauva-aikana olen kumminkin oppinut havainnoimaan Monan eri tarpeita (melko hyvin). Aluksi oli kyllä astetta helpompaa kun ei pikkuinen kuin nukkunut ja syönyt :D. Onneksi, niin oli aikaa totutella.Tosin vääriäkin havaintoja on tullut, mutta virheistä oppii. Nykyään oon jo melko varma mikä on vialla kun pikkuinen itkee, mutta vieläkin niitä vääriä tulkintoja aina välillä teen. :D

saatiin Hello Kitty helistin ja paitakin.
+ monta muuta vaatetta

Alusta asti kumminkin stressannut asiaa ja ollut epävarma itestäni ja taidoistani tulkita pikkusta.. ja jos olen ajatellut, että nyt sillä on nälkä, niin joku toinen tullut sanomaan että 'eikun kyllä se varmaa väsynyt vaan on', niin eipä sekään ole itsevarmuutta lisännyt. Onneksi kumminkin saanut suurimmaksi osaksi itse oppia tulkitsemaan ilman paheksuntaa.

Tosin eilen juhlien jälkeen mentiin käymään mökillä moikkaamassa iskää, mummia, pappaa, tätejä, setiä ym. Suunnitelmana oli, että kun pikku Monnille tulee nälkä niin mennään pikkumökkiin syöttämään. Nälkähän se aika äkkiä tuli ja kipitettiin syömään. Ruoka ei kumminkaan meinannut enää hetkenpäästä maistua, yrityksestä huolimatta..joten lähdettiin takaisin muitten luokse. Siellä Mona meni iskän syliin, papan ym. luo, sanoin ettei Monalle oikein ruoka maistunut joten varmaan tulee nälkä kohta.

Itse menin syömään ja kohtahan se nälkäitku sieltä kantautui korviin. Odotin hetken, mutta huuto jatkui joten menin sanomaan, että taidetaan mennä syömään kun nälältä kuulostaa. Siihen pappa ym. että 'eieiei ei se mitään nälkä itkua ole' ... mutta kun kyllä oli ! Tästä hieman hermostuin ja sanoin, että 'on se ja nyt me mennään syömään' lähdin siitä sitten syöttämään.

Tiedän, että oli hieman lapsellista, mut juuri olin Renelle sanonut että joka kerta kun tulkitsen Monaa niin se on aina heidän mielestään väärin niin ei hermo enää jaksanut. Myöhemmin pyysin kumminkin anteeksi  tiuskimista :)

Olipas pitkä tarina.. mutta siinä pieni kyllä äiti tietää  -hetki. Tiedän, etteivät ihmiset pahaa tarkoita, mutta antakaa mun tehdä omat virheeni niin opin joskus. Neuvoa toki saa, mutta ei väittää jokaista tekemääni päätöstä vääräksi.

Paula ilalla