 |
| Pikku muumio. |
Eilen Monnia katsoessani huomasin kuinka paljon siinä on enemmän. Mona on niin täynnä elämää, iloa ja naurua. Kuinka Mona hymyilee kun äiti vähän kiusaa ja pusuttaa poskelle. Toisin kuin syntymänsä jälkeen ollessaan vauva.
Nyt meidän pieni prinsessa on matkalla kohti elämää ja uusia haasteita, ja hiljalleen, (toivottavasti) hyvin hiljalleen pikkuisesta kehittyy taapero. Ja siitä aina eteenpäin.
Niimpä tästä eteenpäin aijjon vaalia jokaista itkupotkuraivaria sillä mikä vain voi olla viimeinen, ja jokainen on ainutlaatuinen.
Vielä nyt Monni tyytyväisenä takertuu kiinni eikä halua päästää irti. Joskus asiat ei tuu enään olemaan niin, vaan Monni mieluummin tuulettaa menemään jossain muualla kuin äitin sylissä.
Nyt on siis aika nauttia tuosta ihanasta takiaisesta ! ♥
Ja sen aijjon tehdäkin !
Rakkauden täyteistä sunnuntaita sinnekin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, piristit päivääni :-) !