On taitanut kulua jo pari vuotta viimeisimmästä kirjoituksesta. Aikaa on kulunut niin paljon kaikkeen muuhun ettei jaksamista ole ollut blogin kirjoitteluun. En kyllä tiedä onko sitä tulevaisuudessakaan ... Mutta ainakin nyt päätin tehdä pienen postauksen siitä mitä meille kuuluu.
Mona on jo 3 ja puoli vuotias, mikä on ihan hirveästi!
Vaikka uhmaikä on täydessä vauhdissa, ja tänä aamunakin raikasi niin tuttu ja turvallinen fraasi "EN PUE PÄÄLLE!", on tää mun suosikki-ikä tähän mennessä.
Vauvaikä oli tuskaa ja kidutusta, koska fakta on se ettei vauva ole kummoista seuraa. (Älkää vetäkö herneitä nenään). Sitä lisäsi myös se etten katsonut televisiota, ollut tietokoneella, kännykällä tai edes lukenut vauvan ollessa hereillä.
Nyt se aika on onneksi kuitenkin takanapäin ja tulevaisuus vaikuttaa joka päivä mahtavammalta!
Kolme vuotias on ihmeellinen olento. Se kiinnostuu kaikesta ja alkaa jo muistamaan paikkoja ja tapahtumia "menneisyydestä". Meillä normaaleja keskustelunaiheita on 'Miten pilvet pysyvät taivaalla','Mikä on ilmakehä', 'Miten maapallo kiertää aurinkoa' ja 'Miten roskista syntyy energiaa'.
Ja musta on ihan mahtavaa, kuinka kiinnostunut Mona on kaikesta!!
Ja siis Mona esittää nuo kysymykset en minä 😄 Eikä Mona tietenkään aluksi tiedä mikä ilmakehä on, mutta kun sen on kerran kertonut se ei enään unohdu.
Mutta mutta!
Mona on siis jo iso, mä valmistuin keväällä lukiosta ja hain lukemaan psykologiaa Helsinkiin, en päässyt. Olin kesätöissä siivoojana psykiatrian osastolla ja kiinnostuin psykiatrian sairaanhoitajan ammatista. Enää en kerennyt hakea normihaussa, mutta pääsin sisään 1.9. alkaneeseen sairaanhoitaja opintoihin avoimelle polkuopinto puolelle. Käydään siis koulua ihan normisti muiden mukana. Ja haen tammikuussa alkaviin opintoihin, että olisin sitten ihan 'kunnon' opiskelija.
Tässä pieni catch up meidän arkeen !
Jatkossa toivottavasti lisää luvassa 😌
