Monesti kun lukee vauvablogeja joissa äiti on ollut erossa lapsestaan esim. tunnin, joskus päivän taikka sitten yön.
Niin äiti päivittelee kuinka hirveä ikävä oli heti kun jätti lapsen kylään. Ja kuinka ei voinut olla rauhassa eikä muuta kuin ikävöidä. Ei voinut keskittyä rentoutumiseen ei edes hengähtää hetkeksi.
Niin äiti päivittelee kuinka hirveä ikävä oli heti kun jätti lapsen kylään. Ja kuinka ei voinut olla rauhassa eikä muuta kuin ikävöidä. Ei voinut keskittyä rentoutumiseen ei edes hengähtää hetkeksi.
Okei, kaikki eivät ole tälläisiä ja jotkut ovat vähän mutteivat noin pahasti. Meitä on moneksi.
Mutta siis !
Ei ole mitään pahaa jos lastaan tulee ikävä, päinvastoin!
Jos on tottunut, että pikkuinen on viekussa 24/7 ja aina on oltava valmiina lapsen tarpeita varten, on varmasti vaikea rentoutua kun siihen olisi mahdollisuus. On vaikea päästää vauva-arjen hektisyydestä irti yht'äkkiä.
Itse huomasin tämän oltuani Monan kanssa joka ikinen päivä n.24/7 ensimmäiset 5kuukautta.
Itse en kumminkaan koe noin voimakkaita tunteita, ainakaan enään. Tai no, ainakaan heti ;)
Aluksi ahdisti tosi paljon jos en ollut Monan luona, koska eihän kukaan muu osaa hoitaa Monaa paitsi minä ! kröhöm..
En myöskään osannut muuta kuin siivota kun Mona oli poissa.
No tietysti aluksi hankaluutena oli imetyskin, sillä Mona ei tuttipulloa huolinut. Muutenkin oli kamalaa käydä edes suihkussa ilman pikkuista ! Ajan myötä kumminkin tottui siihen, että kyllä muutkin Monan kanssa pärjää. Tosin kauemmin kuin 1h Mona on ollut hoidossa vasta lähellä puolta vuotta(?)
Annoin Monan olla Renen kanssa kahdestaan monta tuntia putkeen vasta koulun alettua. Vaikka Rene onkin ihan huippu hyvä Monan hoitaja ja tietty isä, niin jotenkin kammotti :D Enemmänkin kyllä se, kun Mona ei juonut tuttipullosta niin en halunnut siitä Renelle/Monalle/minulle stressiä. Ja että mitä jos Monalle tulee väsy ja Rene ei huomaa ja Mona suuttuu eikä sitä sitten enään saa nukkumaan ja sitten niillä olisi ihan kamalaa
:(...
Mutta nykyään Mona on jo tosi usein ihan vaan isukin kanssa kotona :) esim. kun oon joogassa tai kavereiden kanssa joskus.
Nyt on ollut vähän muutenkin pakko tottua olemaan Monasta erossa koulunkin takia.
Nykyään en enään stressaa miten Monalla menee ollessani poissa. Ikävä välillä tulee, mutta koulupäivät kumminkin on aika lyhyitä.
Mona on myös ollut yökylässä äidilläni jonka kanssa Mona viettää päivätkin.
Tietenkään en pientä lasta antaisi hoitoon lapselle vieraalle ihmisille tai henkilölle johon lapsi ei olisi tottunut.
Mutta minun tilanteessa olen hyvin onnekas :)
Tietenkään en pientä lasta antaisi hoitoon lapselle vieraalle ihmisille tai henkilölle johon lapsi ei olisi tottunut.
Mutta minun tilanteessa olen hyvin onnekas :)
Pieniä aikoja Mona on ollut äidin miesystävän Heikinkin kanssa.
Muiden kanssa Mona ei olekaan ollut pitkiä aikoja kahdestaan.
Nykyään voin siis olla ihan rauhassa koulussa, kaupungilla ja kotonakin jos Mona on vaikka yökylässä.
On hyvä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja ajatella, että kaikki hyvin, nyt pitää nauttia vapaasta hetkestä, kohta nään kullanmuruni taas.
On hyvä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja ajatella, että kaikki hyvin, nyt pitää nauttia vapaasta hetkestä, kohta nään kullanmuruni taas.
En koe olevani millään tapaa huonompi äiti vaikka en huonoa omaatuntoa heti podekaan kun en lastani näe. Koen olevani hyvin onnekas osatessani rentoutua kun siihen on mahdollisuus.
Siispä nauti silloin kun voit!
On turhaa stressata jotain minkä tietää olevan hyvässä hoidossa.
On turhaa stressata jotain minkä tietää olevan hyvässä hoidossa.
Mutta miten teillä?
Onko siellä relaajia vai stressihirmuja?
Onko siellä relaajia vai stressihirmuja?
 |
| Heipparallaa ! |
Nyt pääsin vihdoin koneelle joten vuorossa on vastauspostaus!
Kysymyksiä tuli tosi paljon, kiitos niistä :)