Step by step

Heissan !
Nyt kotona jo jonkun aikaa oltua asiat alkanut sujua aina vaan paremmin :) Tullu jo jonkunlainen päivärytmi ja tytsy kasvanu huimaa vauhtia. Naperosta tullut aina vaan virkeempi ja elosampi, se tykkää möllöttää sylissä ja tuijjotella ympärilleen ennenku sitten nukahtaa taas :) Mahakaasuja sillä vähän on mitä se sitten itkeskelee ja äheltää varsinkin yöllä ja illalla, mutta vielä ainakin helpottanut kun ottaa mahan päälle makaamaan ja silittelee sen selkää. Sitten aina tulee pikku paukku ja olo helpottaa ;)

Neuvolassa käytiin eilen ja tytsykkä kasvanu hyvin :)
Painoa oli 3565g
ja pituutta 49.6cm

pikku pötikkäni <3

Ulkoilemaan ei olla vielä menty, vaikkakin sää on jo niin ihana että vois tuolla käydäkin :) Jossain kohtaa vois muutenkin alottaa treenaamisen, että sais raskausmahasta jäljelle jääneen möntin pois :d Paita päällä sitä tuskin huomaa, mutta oishan se kiva saada samaan malliin ku aikasemmin :)

Eniten ärsyttää ettei raskauden aikana mahaan tullu raskausarpia, mutta NYT kun maha lähti niin sinne sitten ilmesty kivasti niitä :--)! Vaikka Rene sano ettei oo ees pahat niin ihan tarpeeks pahat ku eka ei ollu yhtään ! >:--(

Nimeä ei vieläkään olla päätetty tytölle vaikka ollaankin jo päästy kärki kolmikkoon vaihtoehdoissa :D Ristiäiset muutenkin hieman auki ku haluisin kutsuu sinne kaikki eikä tänne kumminkaan mahdu niin paljoa ihmisiä :( Joten pitää vähän miettiä..

Yöt saa nukuttua jo vähän paremmin sillä nyt tää nukkuu yleensä jo 4h putkeen keskiyöstä lähtien.. sitä ennen ja sitten sen jälkeen heräilläänkin parin tunnin välein :) Pyrin nukkumaan kumminki itekki päiväunia aina tytsyn nukkuessa.

Alussa tunteet oli sekasin ja kaikki tuntu hirmu vaikeelta. Mutta nyt en vois olla onnellisempi, että mulla on tämmöinen pikku palleroinen jota palvella :) Koko päivä piristyy kun pikkunen vähän hymyilee tai vaan nukahtaa syliin.

Noniin !

En oo vähään aikaan kirjotellut ja siihen osa syyllisenä on tähän maailmaan vihdoinkin syntynyt meidän pikku tytsykkä <3 Tyttö syntyi 12.3. klo 21:07 , eli laskettunapäivänä :)

masu 40 vko

Klo 4 aamulla synnytyksen alku oireet tuli kun supistuksia alkoi tulla. Kotoa sairaalaan lähdettiin noin klo 10, mutta sieltä tultiin vielä takaisin kotiin oottamaan, että supistukset voimistuu. Vaikka ne mun mielestä kyllä oli jo ihan tarpeeks voimakkaita... Noh lopulta kotona oli liian tukalat oltavat ja suunnaks otettiin sairaala n.klo 14 ja sinne sitte jäätiin :)

Sairaala oli ihan täynnä ja meinasin joutua vuodeosastolle alkuajaks, mutta onneks Eden eli niitten kylpyamme oli vapaana ja pääsin sinne lillumaan ! Sielä möllöttelin about 1h30min kunnes tuli liian tukalan kuuma ja kömmin sieltä pois. Omasta mielestä vedessä lillumisesta oli apua supistusten kanssa ja se auttoi rentoutumaan.

ammeessa lillumassa :)

 Sieltä päästiinkin jo synnytys saliin missä sain ilokaasun käyttöön :) Ja Rene tietenkin mukana koko ajan <3 Äitikin oli sairaalassa, mutta aluks sanottiin ettei se saa tulla ettei oo liian täyttä huoneessa .. mutta kutsuin sen sinne kumminkin :) Ilokaasu ei aluks tuntunu vaikuttavan ja sitten kävikin ilmi että se laite ei toiminu ..... Noh, sitten ne laitto kaasukoneen kuntoon ja olo parani (; Mutta oksennushan siinä tuli kaasuja vedellessä ja Rene sai toimia oksennuspussin pitäjänä.

Supistukset tuntu kestävän ikuisuuden ja kohdunsuu aukeni tuskallisen hitaasti. Äiti osas neuvoa hyvin mitä kannattaa tehdä, että olo paranis ja Rene toimi tosi hyvänä tukena koko ajan <3 Keikuin keinutuolissa, hypin varpailla, nojailin äitiin ja karjuin tuskissani.

19:30 päätin lopulta ottaa kohdunkaulanpuudutuksen koska sen kerrottiin nopeuttavan avautumista sillä se auttais rentoutumaan. Kätilöt vaihtui nopeaan tahtiin ja synnytyksen aikana hoitamassa kävi yhteensä neljä eri kätilöä ja kaksi eri lääkäriä.

20:45 olo alkoi olla jo aika tuskaa ja tuntui ettei supistukseen väliin mahtunut yhtään lepohetkeä eikä kohdunsuu auennut. Niimpä päädyin epiduraalipuudutukseen. Mutta kippaskappas aloinkin ponnistaa 20:50 kun epiduraali ei edes vielä vaikuttanut..... joten periaatteessa turhaan otin sen. Ponnistusvaiheen tein kyljeltäni ja rutistin Renen käden + huusin niin että varmaan koko osasto kuuli. Lopulta kumminkin sieltä tuli ihana pieni tyttövauva painaen 3270 g ja mittaa oli 48cm. Ensiparkaisua ei kumminkaan kuulunut sillä napanuora oli ollut kaulanympäri ja jouduttiin imeä nenää tyhjäksi, mutta lopulta se itkukin tuli ja sain pienokaisen syliin. Itkuhan siinä itellekkin tuli <3

vastasyntynyt prinsessa syö rintakumi apuna

Synnytys oli kyllä kokemus ihan omaalaatuaan ja omallatavallaan ihan hirveä. Mutta kyllä sen uudestaankin oisin valmis tekemään. Sitten monenmonen vuoden päästä taas :)

Synnytyssalista pääsin puoli 12 yöllä osastolle huoneeseen jossa kaksi mun lisäksi. Yö meni hyvin vaikka hermoilinkin melkolailla, onneksi oli kumminkin kilttejä ja ymmärtäväisiä hoitajia jotka opettivat imettämisen saloja ja hoitotapoja :) Rene oli taas maailman ihanin ja tuli uskollisesti joka päivä klo 9 sairaalaan ja oli sielä aina klo 19 asti <3 Sairaalasta lopulta päästiin lauantai aamupäivällä kotiin.

Kotona ollessa kaikki mennyt aina vaan paremmin ja äiti toiminu parhaana mahdollisena tukena ja neuvojana :) Suihkuun pääsen äitin vahtiessa vauvaa kun se nukkuu ja vaipan pesuhommatkin äiti vielä hoitanut, kyllä mäkin sitten kun totun tähän kaikkeen ja kotiudun kunnolla :) Käyttöön meinaan otettu kestovaipat ImseVimse merkkiset, toiminut tosi hyvin eikä oo tarvinu kertakäyttövaippoja käyttää kun alle 20.

Pikku tyttönen nukkuu yöt suhtkoht hyvin. Tietysti herää syömään aina aika ajoin. Hieman ilmavaivoja ollut, mutta vielä ei mitään ihan hirveitä onneksi :) Rene on jo tosi hyvä vauvan kanssa ja vaipanvaihtokin onnistuu jo mainiosti :-) Ja Rene täälä aina kun voi lellimässä sen pikku prinsessaa <3

Nyt odotellaan, että pääsee ulos rattaiden kanssa lenkkeilemään. Vaikkakin oon jo nyt tosi tyytyväinen mahaan. Onhan se semmoi löllömöllö kun se on venynyt niin paljon ja painokin noussu raskaudenaikana. MUTTA kumminkin raskausmahaan verrattuna ihanan pieni ja vaatteetkin näyttää vihdoinkin normaalilta päällä <3

Ahdistaa aina välillä tulee kun miettii, että miten tulee pärjäämään pienokaisen kanssa ja onko musta hyväksi äidiksi. Onneks en kumminkaan oo tässä kaikessa yksin vaan Rene pysyy mun tukena ja äiti + Heidi ja Paulakin auttaa kaikessa :) Vielä kun päästäisiin nimivaihtoehdoissa yksimielisyyteen Renen kanssa. ;)

röyhdytystä :)

relax

Hellurei !
Ulkona taas plussaa :p ehkä ne lumet kohta alkais sulaa :)
Meinaan kohta ois pikku neidin aika tulla masusta tänne ihmisten ilmoille. Laskettuun aikaan enään 6 päivää! hui :s mut toisaalta ootan jo innolla <3

39 vko

Renen kanssa kaikki laitettu jo valmiiks :) Mitään ei enään puutu. Käytiin viikko sitte sukulaisilla kattomassa vauvakamoja ja mukaan tarttu vaikka mitä ! mm. rattaat, matkasänky, imetystyyny, rintapumppu, tuttipulloja, kantoreppu, pinnasänky ym. :) Ihanaa kun on sukulaisia jotka auttaa niin ei tarvi kaikkea itse hommata.

imetystyyny

 


Aika kuluu niin nopeesti kotona ollessa ja rentoutuessa. Nyt kun oon saanu kaikki asiat jo valmiiks tehtyy mitä on pitäny niin oon vaan rentoutunu ja maalaillu :) Tosin mun pitäs vielä pestä pidennykset, että saisin ne myyntiin :d Aika on myös kulunu pelaamalla Hugoo !

Heidi pelaa totisena :D

Käytiin kanssa Villen ja Heidin kans leffassa :) Katottiin Gangster Squad ja oli se ihan hyvä. En yleensä erityisemmin vihaa enkä rakasta mitään elokuvia :D et kaikki on vaan keskivertoja tai sitä huonompia.

Ville + Heidi

On ihanaa olla kotona ku muut on koulussa, aikaa vaan olla ja tehä mitä haluaa. Ei tarvi stressaa koeviikkoo tai matikanläksyi tai mitään. Mutta ens syksynä se taas alkaa :( ja kaiken lisäks siirryn Järvelän lukioon. Stressaan sitä jo nyt vaikka tunnenki sieltä jo melkeen kaikki, mutku joudun vuotta nuorempien luokalle ja niitä en sit taas tunnekaan niin hyvin :s

Salppurissa kivaa oli et vaik yhellä tunnilla ei tuntis ketään ni ihan sama koska luokkakaverit vaihtuu joka tunnille, mut ens vuonna joka tunti samat ihmiset. Pitää vaan toivoo et tuun kaikkien kanssa hyvin toimeen. Onnekseni oon hyvä tulee toimeen ihmisten kanssa mut en niinkään hyvä siinä et tuntisin kuuluvani ryhmään :/

<3

Mutta syksyä odotellessa koitan ottaa rennosti ja keskittyä elämään tässä hetkessä. Ja tässä mua varmasti auttaa kohta tuleva pikku prinsessani :) Sitten tuskin aikaa riittääkään ajatella mitään muuta kun sitä <3