Nyt se alkoi! Oon kyllästynyt itteeni ja tapaani millä reagoin liian usein.
'Kukaan ei oo ollu mulle yhtä kylmä ja välinpitämätön '. Siinäpä se, ongelman ydin.
Minä. Sellainen minä olen. En aina. Vain välillä, mutta liian usein.
Sanon ennenkuin ajattelen. Tiuskin kun olen väsynyt. Yhtä lyhyt hermoinen kuin kahdeksan vuotias.
Monaa kohtaan hermoni on melkein loppumaton sillä tiedän ettei Mona tee tahallaan mitään ärsyttääkseen, vain ilmaistaakseen itseään.
Mutta väsymys ja turhautuminen vyöryy muiden niskaan. Vaikka kuinka taistelisin vastaan. Se on kuin tulivuorenpurkaus ; jotain merkkejä on, mutta usein se tapahtuu yht äkkiä, varoittamatta ja pilaa kaiken.
Kun hetkeksi herpaantuu, sanoo mitä sattuu. Eikä sanoja saa takaisin. Koskaan. Voi vain yrittää korjata rikkomaansa. Koittaa muuttua kohti parempaa. Keksiä tapa purkaa stressiä, purkamatta sitä muihin.
Se on siis päämääräni. Olla sellainen jonka lähellä pystyy olla iloiten 24/7. Tai no, kukaanhan ei voi aina olla täydellinen, mutta jos edes melkein aina?
Millä te helpotatte stressiä? Mikä saa teidät pysymään mukavina ihmisinä?
jos mua stersaa nii yleensä kaikki huomaasen mut oon yrittäny oppii sen että jos alkaa stersi painaa paljon päälle yritän olla ajattelematta niitä asioita. koska ei se ole kivaa kun kaikki aina marmattaa siitä että on stersaantunut:/ sanna rakas kaikki ovat mukavia ihmisia mutta välillä on vaan pakko olla ei mukava jos moni asia painaa päälle :/<3
VastaaPoistaItellä ainakin stressiä helpottaa musiikin kuuntelu ja se, että saa olla vaikka vain 10 min yksikseen. Toiseen kysymykseen en osaa sanoa, kuin että jättää ikävien ihmiset/ sanomiset omaan arvoonsa ja koittaa olla välittämästä niistä.
VastaaPoista