21 maaliskuuta 2013

Noniin !
En oo vähään aikaan kirjotellut ja siihen osa syyllisenä on tähän maailmaan vihdoinkin syntynyt meidän pikku tytsykkä <3 Tyttö syntyi 12.3. klo 21:07 , eli laskettunapäivänä :)
masu 40 vko
Klo 4 aamulla synnytyksen alku oireet tuli kun supistuksia alkoi tulla. Kotoa sairaalaan lähdettiin noin klo 10, mutta sieltä tultiin vielä takaisin kotiin oottamaan, että supistukset voimistuu. Vaikka ne mun mielestä kyllä oli jo ihan tarpeeks voimakkaita... Noh lopulta kotona oli liian tukalat oltavat ja suunnaks otettiin sairaala n.klo 14 ja sinne sitte jäätiin :)

Sairaala oli ihan täynnä ja meinasin joutua vuodeosastolle alkuajaks, mutta onneks Eden eli niitten kylpyamme oli vapaana ja pääsin sinne lillumaan ! Sielä möllöttelin about 1h30min kunnes tuli liian tukalan kuuma ja kömmin sieltä pois. Omasta mielestä vedessä lillumisesta oli apua supistusten kanssa ja se auttoi rentoutumaan.
ammeessa lillumassa :)

 Sieltä päästiinkin jo synnytys saliin missä sain ilokaasun käyttöön :) Ja Rene tietenkin mukana koko ajan <3 Äitikin oli sairaalassa, mutta aluks sanottiin ettei se saa tulla ettei oo liian täyttä huoneessa .. mutta kutsuin sen sinne kumminkin :) Ilokaasu ei aluks tuntunu vaikuttavan ja sitten kävikin ilmi että se laite ei toiminu ..... Noh, sitten ne laitto kaasukoneen kuntoon ja olo parani (; Mutta oksennushan siinä tuli kaasuja vedellessä ja Rene sai toimia oksennuspussin pitäjänä.

Supistukset tuntu kestävän ikuisuuden ja kohdunsuu aukeni tuskallisen hitaasti. Äiti osas neuvoa hyvin mitä kannattaa tehdä, että olo paranis ja Rene toimi tosi hyvänä tukena koko ajan <3 Keikuin keinutuolissa, hypin varpailla, nojailin äitiin ja karjuin tuskissani.

19:30 päätin lopulta ottaa kohdunkaulanpuudutuksen koska sen kerrottiin nopeuttavan avautumista sillä se auttais rentoutumaan. Kätilöt vaihtui nopeaan tahtiin ja synnytyksen aikana hoitamassa kävi yhteensä neljä eri kätilöä ja kaksi eri lääkäriä.

20:45 olo alkoi olla jo aika tuskaa ja tuntui ettei supistukseen väliin mahtunut yhtään lepohetkeä eikä kohdunsuu auennut. Niimpä päädyin epiduraalipuudutukseen. Mutta kippaskappas aloinkin ponnistaa 20:50 kun epiduraali ei edes vielä vaikuttanut..... joten periaatteessa turhaan otin sen. Ponnistusvaiheen tein kyljeltäni ja rutistin Renen käden + huusin niin että varmaan koko osasto kuuli. Lopulta kumminkin sieltä tuli ihana pieni tyttövauva painaen 3270 g ja mittaa oli 48cm. Ensiparkaisua ei kumminkaan kuulunut sillä napanuora oli ollut kaulanympäri ja jouduttiin imeä nenää tyhjäksi, mutta lopulta se itkukin tuli ja sain pienokaisen syliin. Itkuhan siinä itellekkin tuli <3
vastasyntynyt prinsessa syö rintakumi apuna
Synnytys oli kyllä kokemus ihan omaalaatuaan ja omallatavallaan ihan hirveä. Mutta kyllä sen uudestaankin oisin valmis tekemään. Sitten monenmonen vuoden päästä taas :)

Synnytyssalista pääsin puoli 12 yöllä osastolle huoneeseen jossa kaksi mun lisäksi. Yö meni hyvin vaikka hermoilinkin melkolailla, onneksi oli kumminkin kilttejä ja ymmärtäväisiä hoitajia jotka opettivat imettämisen saloja ja hoitotapoja :) Rene oli taas maailman ihanin ja tuli uskollisesti joka päivä klo 9 sairaalaan ja oli sielä aina klo 19 asti <3 Sairaalasta lopulta päästiin lauantai aamupäivällä kotiin.

Kotona ollessa kaikki mennyt aina vaan paremmin ja äiti toiminu parhaana mahdollisena tukena ja neuvojana :) Suihkuun pääsen äitin vahtiessa vauvaa kun se nukkuu ja vaipan pesuhommatkin äiti vielä hoitanut, kyllä mäkin sitten kun totun tähän kaikkeen ja kotiudun kunnolla :) Käyttöön meinaan otettu kestovaipat ImseVimse merkkiset, toiminut tosi hyvin eikä oo tarvinu kertakäyttövaippoja käyttää kun alle 20.

Pikku tyttönen nukkuu yöt suhtkoht hyvin. Tietysti herää syömään aina aika ajoin. Hieman ilmavaivoja ollut, mutta vielä ei mitään ihan hirveitä onneksi :) Rene on jo tosi hyvä vauvan kanssa ja vaipanvaihtokin onnistuu jo mainiosti :-) Ja Rene täälä aina kun voi lellimässä sen pikku prinsessaa <3

Nyt odotellaan, että pääsee ulos rattaiden kanssa lenkkeilemään. Vaikkakin oon jo nyt tosi tyytyväinen mahaan. Onhan se semmoi löllömöllö kun se on venynyt niin paljon ja painokin noussu raskaudenaikana. MUTTA kumminkin raskausmahaan verrattuna ihanan pieni ja vaatteetkin näyttää vihdoinkin normaalilta päällä <3

Ahdistaa aina välillä tulee kun miettii, että miten tulee pärjäämään pienokaisen kanssa ja onko musta hyväksi äidiksi. Onneks en kumminkaan oo tässä kaikessa yksin vaan Rene pysyy mun tukena ja äiti + Heidi ja Paulakin auttaa kaikessa :) Vielä kun päästäisiin nimivaihtoehdoissa yksimielisyyteen Renen kanssa. ;)
röyhdytystä :)

3 kommenttia:

  1. Voi itku miten liikuttavaa! <3 :)

    VastaaPoista
  2. Voi että,pieni ihminen on niin ihmeeelinen :) Se on kyllä sulonen!

    VastaaPoista
  3. tsemppiä vaavinkanssa - tytöt salppurista

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, piristit päivääni :-) !